Voijärvi on miun kipu ta muisto

Маслозеро — моя боль и память 

Miun muamo ta tuatto ollah karjalaiset. Hyö elettih Voijärveššä. Mie nykyjäh elän Vienanmeren rannalla, Belomorskissa.

Meijän kylän pitkä istorija loppu yhtenä päivänä. Mie olin ylen nuori, konša meijän šuuri kylä oli hylätty. Šentäh mie pakajan karjalakši vähän. Ken nyt rupieu pakajamah miun kera karjalan kielеllä? Miula nyt on 64 vuotta. Kirjutan niin kuin muissan. Voijärvi oli kaunis ta šuuri kylä. Mie hyvin muissan ken eli kyläššä. Meilä oli kakši omua taluo. Yksi – tuaton, toini – muamon. Mie luajin Voijärven kartan. Kartalta voit nähä kaikki talot.

Muamon koti oli šuuri ta kaunis. Tuaton koti oli pienempi. Miun karjalaini kylä Voijärvi šeiso pitällä rannalla. Nyt tätä kylyä et löyvy Belomorskin piiristä. Meijän kylän talot oli poltettu. Tuli poltti kaikki talot, kylyt rannalla ta šuuren kirikön.

Miun ämmö Anni Aleksandrovna Trubeckaja (Savina) mäni miehellä 21 vuuvven ikähisenä. Hänen mieš Ivan Ivanovič Trubecki šynty Voijärveššä vuotena 1886. Heijän pereheššä oli kakši poikua. Yksi – miun tuatto Mihail, toini – miun tiätä Aleksandr. Ämmön tuatto oli Aleksandr Ivanovič Savin – kylän felššeri. Toini ukko (muamontuatto) Ivan Kuzmič Poliektov šynty Voijärveššä vuotena 1880. Hiän oli muanruataja, Voijärven prihodan oikieuškoni. Hänen akka (miun toini ämmö) oli F’okla Afanasjevna Ivanova Kevättämäjärveštä (Tunkuon prihoda).

Miun muamo Marija Ivanovna Lazutina (Poliektova) šynty Voijärveššä vuotena 1921. Heijän pereheššä oli kuuši lašta: kolme poikua ta kolme tyttyö. Miula oli nellä veikkuo. Voijärven rannalla mie, miun veikko Vladimir Trubecki ta Nikolai Koškin ašettima oikieuškosen muistorissin vuotena 2013. Aikoinah meijän kyläššä eli äijän rahvašta. Missä nyt elättä, Voijärven kylän karjalaiset ristikanšat? Että muissa enyäomua rantaista, millä šeisottih meijän talot. Yksi Jumala muistau kuin paistih meijän kyläššä karjalan kieltä. Voijärvion miun kipu ta muisto. Šentäh mie autoin Svetlana Koš kinua kirjuttamah kirjua ”Voijärvi” (”Маслозеро”). Mie vain autoin keryämäh šiih ennein kerrottuja istorijoja. Nyt tämä pakšu kirja on miun stolalla. Še on ylen hyvä. Pitäy vain kiäntyä käsikirjutuš karjalan kielellä. Svetlana kirjutti kirjan venäjän kielellä. Mie šanon Svetlanalla: “Passipo!”

Aleksandr Lazutin

ИСТОЧНИК — газета «OMA MUA»

Kuitit otammo vastah oraskuun 31. päiväh suate adresil: Petroskoi, Titovan piha, 3, pertit 102, 109 libo sähköpoštale omamua@mail.ru.